Otsikolla tarkoitan että tavoite on ”kuva” pään sisällä jostain jonka pystyy kuvittelemaan. Jos ihminen ei pysty kuvittelemaan esim. jotakin suoritusta tai muutosta, hän ei myöskään sitä tule tekemään.
Kuulin eilen aivan todella hyvän selityksen millälailla ihmisen aivot ja tavoitteet voitaisiin selittää. Homma menee niin että ajatelkaa menevänne taksiin ja sanovanne pelkästään minne te ette halua mennä. Taksikuski katselee teitä pyörein silmin ja ihmettelee… Näin tekee myös aivot kun ihminen vain toistaa kaikkia niitä asioita mitä ja minne hän ei halua mennä yms. Esim. ”en halua tulla lihavaksi, en halua menettää työtäni, en halua olla alkoholisti.” Nämä seikat saavat ihmisen pois raiteilta ja aivot käyvät tyhjäkäyntiä. Jos taas menet taksiin ja sanot tarkan osoitteen, niin kuski nostaa kytkintä välittömästi. Samoin tekee aivot tässä tilanteessa. Selvää on myös se ettei perille päästä aivan heti ja siksi pitää myös olla välitavoitetta. Välitavoitteet palkitsevat meitä ja saavat meidät jatkamaan myös silloin kun tavoite tuntuu liian kaukaiselta.
Tehtävänä on selvittää minne mennään ja pistää aivoihin jonkunlainen tarkenne jotta prosessi voi alkaa.
-Cogito, ergo sum-
Descartes
Tottahan tuo. Sama pätee opettamiseen ja kaikkeen muuhun ihmisten ohjaamiseen. Jos sanot jollekulle, että ”älä ajattele sinistä koiraa” niin sehän ajattelee nimenomaan sinistä koiraa. Sen takia pitää aina muotoilla ohjeet, omalle aivolle tai muille, siten, että ne kertovat mitä pitää tehdä, ei mitä ei pidä tehdä.